Linuxrauta innostui kokeilemaan freeBSD:tä. Kyseessä on avoimen lähdekoodin Unix-käyttöjärjestelmä, joka ei ole Linux. Kuitenkin pohjalla on sama Unix-filosofia ja moni Linuxista tuttu komento toimii tismalleen samoin freeBSD:ssä. Late asensi tämän ihmeellisen käyttöjärjestelmän testikoneelle ja tässä muutama havainto.
Jos et tykkää säätää, jos haluat, että koneesi toimii, jos et osaa käyttää komentoriviä, jos et jaksa lukea manuaalia, tämä käyttöjärjestelmä ei ole sinua varten. Jos olet vähän nörtti, rakastut oitis.
Ei muuta kuin kuvake poltetaan tikulle, tikku koneeseen ja kone tulille. Vastassa on ruma asentaja, joka kysyy haluatko asentaa freeBSD:n vai kokeilla liveversiota. Late valitsi oitis asennuksen. Ensimmäiseksi asetetaan oikea näppäimistön asettelu, joka meille suomalaisille on hyödyllistä. Vaikka valitsin kotimaisen asettelun, myöhemmin XFCE:ssä näppäimistö piti vielä erikseen kikkailla suomalaiseksi, joten jäi epäselväksi oliko tästä asetuksesta mitään iloa.
Koneen nimeksi valitsin ”bsdbox” ja seuraavassa ruudussa ylimääräisistä komponenteista en valinnut mitään. Valittavissa on debuggausta varten komponentteja, ports-järjestelmä, 32-bittinen versio ja järjestelmän lähdekoodi, joista en arvellut tarvitsevani mitään.
Seuraavaksi valitsin ZFS-tiedostojärjestelmän ja automaattisen levyn osioinnin, koska tarkoitus oli testikoneen koko kovalevy ottaa yksin freeBSD:n käyttöön. Seuraavaksi asentaja asensikin koko käyttiksen nopeasti ja ilman ongelmia. Asennuksen valmistuttua valitsin pääkäyttäjälle salasanan ja valitsin langattoman verkon. Asentaja raksutti aikansa, mutta ei löytänyt verkkoa, mikä oli pienoinen pettymys. Käyttämäni Asuksen USB N10 Nano wifi-adapteri on Linuxeissa toiminut aina heittämällä, nyt oli pienoinen pettymys, että se ei suoraan toiminut freeBSD:ssä.
Muuta ei voinut, joten oli pakko skipata nettiasetukset ja valita seuraavaksi aikavyöhyke. Seuraavassa vaiheessa oli tarjolla eri daemoneita, joita voi valita käynnistettäväksi, kuten sshd ja ntpdate, joista en valinnut ainuttakaan. Järjestelmän tietoturva-asetuksia saattoi rukata seuraavasta sivusta ja valitsin niistä kaikki. Lopuksi päästiin valitsemaan käyttäjä ja tälle salasana. Jotenkin on ihmeellistä, että tässä vaiheessa asentaja ei ehdota automaattisesti käyttäjän lisäämistä wheel-ryhmään, joka mahdollistaa käyttäjän kirjautumisen root-käyttäjänä. En tästä tiennyt, joten en osannut sitä valita ja tästä koitua pieni ongelma, kuten näemme seuraavaksi.
Lopulta oli aika viimeistellä asetus ja käynnistää kone. Poistin tikun ja kone tulille. FreeBSD käynnistyy ja lopulta vastassa on terminaali, johon kirjaudun. Ilman nettiyhteyttä käyttiksestä ei ollut paljoa iloa, eikä vastassa ollut kuin pääte, johon syöttää komentoja. Graafista käyttöliittymää freeBSD ei valmiksii asenna. Nyt olisi pitänyt asentaa ajureita, jotta saa Asuksen nettidonglen toimimaan. Pienellä googlaamisella selvisi, että laitteen kanssa oli muillakin ollut ongelmia. Ei auttanut kuin kaivaa ethernetkaapeli esille ja jakaa nettiyhteys toisesta koneesta. Sittenkin IP-asetusten säätämiseen piti luntata freeBSD:n loistavaa Handbookia. Se ei onnistunut ilman root-oikeuksia ja jouduin kirjautumaan roottina, lisäämään käyttäjäni wheel-ryhmään, jotta onnistui kaikki asetukset säätää oikein. Lopulta sain ping-yhteyden palvelimelle ja netti näytti toimivan. Pelkällä päätteellä ei kuitenkaan pitkälle pötki, jos haluaa työpöytäkäyttöön freeBSD:n.
Tarkoituksena oli siis asentaa X-ikkunointijärjestelmä ja XFCE-työpöytä, joihin molempiin löytyy Handbookista yksinkertaiset ohjeet. Komentoja seuraamalla asennus onnistui mainiosti ja pääsin kirjautumaan pienen säädön jälkeen XFCE 4.18 -työpöytäympäristöön. XFCE on kevyt ja minimalistinen, mutta sangen toimiva työpöytä. Oletuksena paljonkaan ei ole sovelluksia valmiiksi asennettuna, joten toimistosovellukset ja selaimet joutuu ensitöikseen asentamaan. Saatavilla on käytännössä kaikki avoimen lähdekoodin samat sovellukset, joita Linuxsissa olet tottunut käyttämään. ”pkg install sovellus” toimii terminaalista ja mitään graafista sovelluskauppaa ei ole tarjolla. Runsaasti siis saa asentaa erikseen sovelluksia, jos meinaa freeBSD:tä käyttää kotikäytössä työpöytänä. Koska manuaalista löytyy kaikki mahdollinen, on asennus hauskaa ja järjestelmän oppii väkisinkin tuntemaan läpikotaisin. Latella kesti noin pari tuntia säätää ja kikkailla, että oli jokseenkin toimiva järjestelmä asennettuna.
Käynnistyksen jälkeen ja kirjauduttua XFCE:hen koko järjestelmä vie muistia vain 720Mb, siinä missä Linux Mint Cinnamonilla vie noin 1Gb. Vanhemmalle raudalle tällainen kokoonpano voi olla toimiva. FreeBSD ei ole tarkoitettu selvästikään työpöytäkäyttöön, eikä se yritä ollakaan mikään koko perheen käyttöjärjestelmä. Palvelimissa varmasti kova vaihtoehto ja Linux-nörteille takuulla kokeilemisen arvoinen.
Avoimen lähdekoodin sovelluksia saa freeBSD:hen lähes kaikki mitkä Linuxiinkin, järjestelmä on erittäin vakaa, asennus on helppoa, kaikki on loogista ja Handbook on paras dokumentaatio mitä olen missään käyttöjärjestelmässä kohdannut. Jos on vähänkään nörtti, tykkää freeBSD:stä väkisinkin. Samalla on todettava, että mikäli etsii käyttöjärjestelmää, joka vain toimii, mikä tahansa Linux-distro hakkaa freeBSD:n mennen tullen ja Linux on käyttömukavuudessa valovuosia freeBSD:tä edellä. Hauskaa tämä oli ja alleviivaa, kuinka pitkälle Linux on kehittynyt parissakymmenessä vuodessa. FreeBSD kokemuksen jälkeen Linuxin graafista asennusohjelmaa osaa arvostaa ja kuinka Linux Mintissä kaikki toimii suoraan purkista ilman ylimääräistä säätöä ja sohellusta.
Silti, nörteille tätä voi suositella, jos haluaa kokeilla miltä aito Unix-käyttöjärjestelmä tuntuu.